Yllättävät muistikuvat ja oudot flashbackit ovat kiinnostavia siltoja ajassa. Eilen illalla mieleeni nousi muistikuva opiskeluajalta.

Vuonna 1990 opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa. Proseminaariesitelmää varten kirjoitin Hypercardilla monihaaraisen dekkarinovellin. Lukija lukee kottaraispönttö-Macin ruudun kokoisia katkelmia ja saa aika ajoin valittavaksi erilaisia jatkoja. Esimerkiksi päähenkilön pelatessa ristinollaa itsensä kanssa jonottaessaan puhelimessa, lukija klikkaa itsensä ristinollasovellukseen. Tappio ja voitto kuljettavat tarinaa eri suuntaan.

Esitelmässä pohdin teeman rakentamisen mahdollisuuksia haarautuvien polkujen tekstissä, jossa jokainen lukukerta tarjoaa erilaisen pohjatekstin. En saanut seminaarissa juurikaan ymmärtämystä, mutta toisaalta maine kantautui ja estetiikan professori Yrjö Sepänmaa kävi erikseen pyytämässä, että hänkin saisi tekstiin tutustua.

Eilen Steamin Black Friday -tarjouksista tarttui haaviin mm. Life Is Strange.

18-vuotias Max Caulfield aloittaa valokuvausopinnot oregonilaisessa koulussa. Oudot sisäiset kokemukset saavat hänet huomaamaan, että hänellä on mahdollisuus hallita aikaa ja muuttaa tapahtumien kulkua.

Pelin juoni ja sen hahmot sekä nuorten elämän kipupisteet on kirjoitettu uskottavasti, ikään kuin elokuvaksi. Maxiin samastuu ja tilanteissa eteen tulevilla valinnoilla on merkitystä monella tasolla. Jos olet vähäpätöinen ja tuntematon opiskelija, kertoisitko yksityiskoulun rehtorille, että koulun suosikki ja omistajaperheen poika on tuonut aseen kouluun?

Life Is Strange sopii hyvin tällaiselle aikuiselle myöhäisheränneelle. Interaktiivinen kertomus sijoittuu kiinnostavasti pelien, kertomakirjallisuuden ja elokuvien välimaastoon. Mahtava löytö, jota oli kiva pelata puolison kanssa jutellen. Jotain tällaista huomaan minulla olleen mielessä silloin vuonna 1990.

Eilen kokosimme töissä sinne tulevan VR-tietokoneen, miltei oman koneeni kaksoisveljen. Editoin kasaamisesta kuvaamani timelapsen tribuutiksi Life Is Strange -pelille.

Kuinkas tässä näin kävi.

Ajattelin kirjoittavani tasaiseen tahtiin pieniä huomioita, jotka kattaisivat vähitellen eri puolia pc-kokemuksistani. Pitkän eeppisen kasvutarinan sijaan kaikki vaiheet syntymästä kuolemaan rysähtivät syliin päivässä.

*   *   *

Kotelotuulettimien piuhat olivat irti kuten eilen epäilin. Kun ne istutti kiinni emolevyyn, ilma liikkui kuten pitääkin – vieläpä oikeaan suuntaan kaikissa tuulettimissa. Tästä se lähtee muotoutumaan, oma pc-avaruuteni!

Steamin kautta tuli selailtua pelejä, mutta ne muutamat, joita pelaavat aikuiset lapset suosittelivat, ovat aika lailla kalliita. Civilization VI kuusi kymppiä, The Witness neljä kymppiä, Assetto Corsa kolmenkympin verran. Kolme peliä, ja jo siinä olisi kukkaro keventynyt 130 €. Thanks but no thanks. Odotan Steamin joulualea, joka huhujen mukaan alkaa kymmenen päivän kuluttua.

Muutamaa tuli pelailtua: Portal on oivalluttava päättelypeli. Myös Let the Cat in vaatii päättelyä, mutta perinteisemmän mekaniikan osalta. Cities: Skylines'in Helsinki-karttaa oli hauska asuttaa. Porukkaa kyllä tulee stadiin, mutta ongelmana on pitää budjetti tasapainossa.

Levylle kirjoittuivat myös Office 365 ja Adobe Photoshop. Kun odoteltiin Battlefieldiä latautuvaksi EA:n Origin-kaupasta, treenasimme Photoshopin käyttöä. Samalla Niikka piirteli meille kuva-arvoituksia. Harmi kun en tajunnut tallentaa niitä.

Battlefieldin latauksessa se sitten tapahtui. Ainakin tunti oli heruteltu dataa kaupasta koneelle, kun kone pamautti ruudulle blue screen of deathin. 

DPC Watchdog Violation - vahtikoiraa on loukattu!

Kun kone uudelleenkäynnistyksen jälkeen herjasi yhden tiedoston puuttuvan, pääsin opintielläni jo käsiksi konsoliinkin. Aitoa pc-vihkiytymistä. Tarkastimme tilanteen komennolla sfc /scannow mutta kaikki vaikutti olevan ok. Siispä un-installoimaan Origin, ja asentamaan se uudestaan. Ei kyllä EA:n kauppa vakuuttanut ja Battlefield jäi hakematta. No, onpa kone ainakin nyt toiminut ongelmitta useamman tunnin.

Pikku joulu. Herään aamun sarastukseen. Talo on hiljainen, muut nukkuvat. Ulkona on valoisaa, vaikka aurinko ei ole vielä noussut. Maassa on hanki kuin joulukuussa.

Eilen illalla avattiin paketteja, jotka lojuvat nyt olohuoneen pöydällä. Paketeissa olleet komponentit päätyivät pc-kotelon sisälle. Nyt uudella koneella voi jo vaikka kirjoittaa tämän blogitekstin.

Kuva: Annu Lius

Loppujen lopuksi koneen kasaaminen ei ollut vaikeaa, hiukan työlästä vain. Viisi tuntia meni kahden hengen asennusporukalta plus yksi siihen, että piti käydä kaupassa.

Monitorin mukana tuli nimittäin vain VGA-johto, ja näytönohjain halusi DVI:n. Onneksi lähimarket oli auki vielä kymmeneltä lauantai-iltana ja onneksi sieltä löytyi tämä DVI-HDMI, jolla päästiin jatkamaan.

Käyttöjärjestelmän asennus-USBin teko onnistui näppärästi, kun oli sellainen pc, johon sai asentaa tarvittavan ohjelman. Valmis tikku pöytäkoneeseen kiinni ja käynnistys... enpä ole koskaan ennen riehaantunut samalla tavalla Windows-logon näkemisestä! Tunnelma oli katossa kuin avaruusraketin laukaisun onnistuttua.

Jos sinulla on Windows 10:n asennus edessä, älä tee helppoa asennusta, vaan valitse aina kun mahdollista vaihtoehto "Mukauta". Asennuksessa on monia kohtia, joissa Microsoft haluaa itselleen luvan nähdä mm. käyttäjätiedot ja selailuhistoriat. Ne pystyy klikkaamaan pois mukautetussa asennuksessa.

Vaan miten saada nettiyhteys toimimaan? Tässä vaiheessa aivo löi tyhjää, kunnes minua valistettiin laiteajureista. Rauta ja käyttis eivät tiedä eivätkä osaa kysellä komponenttien erityispiirteitä, vaan käyttäjän tulee löytää tarpeelliset ajurit.

Olin kuvitellut, että käyttiksen asennuksen jälkeen päästään lataamaan käyttösoftaa. Ensin siis vielä yksi samba asennusta. Kun uudessa koneessa ei ole dvd-asemaa, hetki piti ihmetellä miten emolevyn mukana tullutta päivityslevyä pyörittäisi. Onneksi sattui olemaan Macbook Prosta yli jäänyt, ulkoiseen koteloon siirtämäni dvd-asema. Seuraavaksi sambattiin emolevyn ajurien päivitysohjelman tahtiin. Ynnä muuta. Sen jälkeen kertosäkeenä lisää ajuripäivityksiä. Ja lisää tarjouksia tyyliin "asenna Norton samalla."

Kun pääsimme nettiin saakka, lisää päivityksiä. Miksi ihmeessä netistä päivitystä hakiessa ei automaattisesti saa uusinta, vaan täytyy hakea jokin päivitysohjelma tai peruspäivitysversio, joka sitten hakee verkosta sitä bränikkää tavaraa? Tai ohjelmaa ladatessa saa automaattisesti uusinta versiota? Kummallista.

Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyky-pc:n sisukset ovat paljon selkeämmät kuin joskus lapsille vuosituhannen alussa asennetussa. Siltä ajalta on kyllä tuttuja muutamat älyttömät liitintyypit, joiden kanssa nakkisormet joutuivat balettitunnille.

Avast, Adblocker, Chrome ynnä muut kilkkeet levylle, ja lopuksi myös Steam, ja jo Macille hankkimani Cities: Skylines. Ilta siihen meni, mutta kone pyörii hyvin ensi yrittämällä. Paitsi takatuuletin, joka ei tee mitään. Pitää vielä avata ja katsoa onko jokin piuha kytkemättä.

Yhden asian tekisin toisin. Verkkokaupan LVLup näppis-hiiri-headset-paketti on ei vaikuta olevan mistään kotoisin, enkä suosittele laittamaan pennejä siihen, vaikka halpa onkin.

Pikku joulupäivä. Tänään tulevat kaikki lapset kotiin. Syömme englanninlakua ja pelailemme. Ainoa ero, että nyt se olen minä eikä lapset, jolla on pelikone.

Toivottavast tämä ja muutama muu komponentti löytävät paikkansa tänään. Onneksi on Youtube ja kavereita apuna.

Oh yeah! Ihan kohta saan ladattua uudenkarhean Windows 10 Education käyttöjärjestelmän.

Minusta tulee pian myös pc-friikki 🤓

Hankin jo tölkin kolajuomaa. Olen nähnyt pelaajien pöydillä jopa puolitoistalitraisia pulloja, mutta minun on ehkä paras totutella pikku hiljaa.

Muutama steppi on pitänyt ottaa, että pääsin tähän vaiheeseen, jossa olin jo kolme päivää sitten.

Hankin käyttiksen työnantajani kautta. Tai oikeastaan Microsoftin palvelimelta. No, itse asiassa myyjänä oli kanadalainen Kivuto Solutions. Kaikkien näiden kanssa on pitänyt asioida useampaankin kertaan, koska ihan aluksi minulle sattui Mäkki-kämmi.

Macille asennettaessa tuplaklikataan asennustiedosto tai asennustaltio auki. Ensimmäisellä kerralla tein asennusta oman Macbook Pron kautta. Kun tuplaklikkasin ISO-tiedostoa, se avautui kansioiksi ja tiedostoiksi. Yritin kopioida ne ulkoiselle levylle, mutta sepä ei onnistunutkaan.

Ei onnistunut myöskään uusi lataus verkosta. Microsoftin palvelin antoi virhekoodin, jota ei tuntenut virtuaaliapuri, jonka piti minua osata auttaa, eikä myöskään puhelintuki.

Lopulta tänään tavoitin Ottawasta Kivuto Solutionsin Yveksen, joka aloitteli aamuvuoroa kello kuusi paikallista aikaa. Good Remembrance Day to you there, Yves. Onneksi aspa oli auki holidaystä huolimatta. Sain tiedoston latauslinkin ja toisen linkin asentaakseni ohjelman, jolla tehdään asennus-USB.

Nyt sitten pääsin kotiin, jossa minulla on (onneksi!) kuvakaappauksena ohjelmistoavain-koodi. Sitä Kivuton Yves ei nimittäin enää antanut uudestaan.

Otin kotiin työpaikan pc-läppärin, ettei tulisi mitään Macci-ongelmia enää. Sain haettua ISO-tiedoston sille, samoin asennusohjelman. Nyt sitten tulikin stoppi siinä, ettei minun käyttäjätunnuksillani saa asentaa työläppärille mitään. Eli asennusohjelma jää asentamatta.

On tämä tosiaan vihkiytymistä ja salatiedettä. 🍿

Henkimaailman hommia. Tämä elämäni ensimmäinen Windows-pc.

Sanotaan, että Apple on kultti ja että omppukoneen käyttäjä on Macci-uskovainen. Ei voisi kauemmas totuudesta osua. Macci ostetaan insinööreihin luottaen ja mutkattomasti valmispakettia käyttäen.

Jos jokin vaatii vihkiytymistä salatieteeseen ja heittäytymistä prosessin virtaan, niin sitä vaatii itse kasattu pc.

Saanko esitellä: kuvassa on meidän uusi pc - not! Ei todellakaan ole vielä.

Maccipuolella "what you see is what you get", mutta pc:n osalta "what you see is only the beginning". Eli pelkät kuoret.

Olen oikeastaan ylpeä siitä, että sain viimein hankittua koneen kotelon. Ensin piti opiskella mitä tarkoittaa ATX. Tai mini-ATX tai micro-ATX. Toisin sanoen millaisia näytönohjaimia niihin mahtuu. Tuli jo tehtyä kaupat yhdenlaisesta kopasta, mutta kaupassa sitä noutaessani peruin ja hankin kuvan Define R4:n.

Komponentteja speksatessa on tietysti tullut luettua nettiä, osallistuttua Afterdawnin keskusteluun, kyseltyä kavereilta ja kaupoista. Huimaa ja hienoa miten paljon kokeneilla rakentelijoilla on tietoa ja kuinka mielellään he sitä jakavat.

Tässä lista peli-/vr-kelpoisen pc:n komponenteista ja hinnoista loka-marraskuussa 2016. Varsinkin Afterdawnissa tuli opittua paljon.

Tänään kuriiri toi lähikauppaan Mindfactory.de:stä tilatut osat. Viikonloppuna pitää keksiä miten ne saadaan kotelon sisälle. Onneksi Youtubessa on nippu opastusvideoita.

Toiveena on, että sunnuntaina koneessa olisi myös käyttöjärjestelmä ja pääsisi latailemaan pelejä.

Ai niin, Maccikäyttäjältä meinasi unohtua. Virustorjunta on asennettava heti ensimmäiseksi.