Seisot kallionkielekkeellä henkeäsalpaavan rotkon yllä. Tuuli ulvoo ja lunta putoilee jaloistasi railoon. Kiipesit tähän juuri tikkaita pitkin. Vieressäsi naparetkeilijän asuun pukeutunut kiipeilijäkaveri viittoilee sinua luokseen. Everest VR.

Onnea! Sait sitten uuden työpaikan Rami Rasvanäppinä, autokorjaamossa. Sisään ajaa asiakas, ja sinä sitten teet mitä pyydetään - tai käsketään. Yhdelle tympeälle asiakkaalle pomo vaatii laittamaan sokeria tankkiin, niin tuleepahan varmasti pian uudelle huoltamokeikalle rahatukkonsa kanssa. Mutta hei, tämähän on vaan hömppäpeli, niin siitä vaan! Job Simulator.

"Jouluksi kotiin" oli teema PC:tä ja VR-settiä hankkiessani. Nyt tämä kaikki on jo aika vakiintunutta: Windows10 pyörii kauniisti, VR:ään on tullut hyvin tuntumaa, ja duunin osalta on jo päästy opettajien kanssa miettimään pelillisiä VR-toteutuksia. Niistä lisää tammikuussa.

Everest VR, Job Simulator ja The Lab (tämä Lab-gameplay kannattaa katsoa) kattavat virtuaalitodellisuuden pöydän monipuolisesti: aistien immersiota, toiminnallisuutta ja aktiivista osallistumista. Ennen kaikkea: pelaajan sulautumista osaksi pelimaailmaa, sen sijaan että kehystetty näyttöruutu rajaisi ja jättäisi pelaajan ja pelimaailman ruudun eri puolille.

Meillä oli aattoiltana kovat odotukset pelille Keep Talking and Nobody Explodes, mutta valitettavasti se vaatii peliohjaimen (Steam, XBox tai PS4) ja jäi vielä testaamatta.

A flat selfie doesn't convey the idea of Altspace VR.

Remember when Second Life was new? Clumsy avatars, lousy graphics, bad jokes and nothing to do but to hang out together? First experience in Altspace VR is very much like that, but this time in virtual reality.

Despite its current limitations, Altspace has real potential. A player entering Altspace for the first time will most likely feel stunned by immersion and feel the fervour and curiosity that crossing the borders of being alone at home and being "physically" together in the same, almost intimate space brings.

Altspace VR is a new virtual environment for hanging out together, "social VR" as they call it. You can enter it also 2D, on a computer screen, but the point is to grab a VR headset and dive into the 3D world. We entered Altspace together with my Samsung Gear VR using friend. All went smooth even with his low-end set, except that he had to put his phone to cool down in the fridge every now and then :)

My take on Altspace VR is a mixed bag. On the plus side, you move your real physical body (at least hands up to your shoulders) in order to make things happen – contrary to Second Life or any MMORPG mouse-clicking. Naturally that does intensify the woodoo. On the minus side, you can't create objects or environments but you have to act in a ready-made decor setting.

I find the lack of creating things yourself a major handicap. Still, in addition to walking and talking around, you can keep yourself busy with things like playing air hockey or painting together. But no building, texturing, scripting possibilities... Currently it is a far cry from any practical use for teachers or learners in vocational education.

It remains to be seen how the hype will help Altspace hit mainstream and how the environment will evolve. As great as Second Life is, the fad faded away and it's next to forgotten. I hope Linden Lab is still working on Project Sansar that might give Second Life a new chance.

More limited than Tilt Brush but nice to paint together with your friend.

Altspace VR on yhteisöllinen virtuaalitodellisuuden ympäristö. Kytket virtuaalilasit, avaat Altspacen ja tapaat virtuaalitodellisuudessa toisia.

Altspace VR:ssä on parisenkymmentä erilaista valmista tilaa (pieni saari, keskiaikainen taverna ym). Omaan tilaan pääsyn voi rajoittaa ystäviin tai sen voi pitää avoimena kaikille. Altspace on maksuton, mutta veikkaan ainakin yksityistilaominaisuuden muuttuvan pian maksulliseksi, jotta yritys saa kassavirtaa.

Altspacessa voi pelata ilmakiekkoa toisten kanssa varsin todentuntuisesti, tai voit maalata 3D-kuvia yhdessä. Enimmäkseen ympäristö on kuitenkin lähinnä kulissi, jonka tarkoitus on tehdä touhuilusta luontevaa.

Perusidea vastaa alkuaikojen Second Lifea, mutta nyt toteutus on VR-pohjainen. Pari avatarvaihtoehtoa, kömpelöä liikkumista, virtuaalitelevisio josta voi katsella yhdessä Youtube-videoita. Ollaan vielä kaukana Second Lifen kaltaisesta luovasta ympäristöstä, jossa käyttäjät voivat rakentaa, teksturoida, skriptata ja luoda koko maailman itse.

Will it be possible in Altspace to create and use instruments and houses by users like here in SL?

Ensiaskeleita omalla HTC Vivellä on nyt tullut otettua sekä avaruudessa (Universe Sandbox), maan yllä liitäen (Google Earth VR) että omaa taidetta tehden (Tilt Brush).

Tilt Brushissa maalaus/sculptaaminen sujuu luontevasti. Vasemman ohjaimen valikoista ja väripaleteista valinnat ammutaan oikean ohjaimen liipasimella. Oikealla maalataan. En ole tullut kokeilleeksi voiko kätisyyttä vaihtaa.

Koska kyseessä on virtuaalimaailma, maalausta on helppo elävöittää valolla ja animoiduilla efekteillä. Veikkaan, että virtuaalinen nuotiotuli on joka toisen ensimmäinen teos: virtuaalivaeltajan leirinuotio.

Viime postauksessa kirjoitin kriittisestä viiden neliömetrin vaatimuksesta. Raivasimme hiukan lisätilaa, ja se muutti Tilt Brushin käyttökokemusta isosti. Taiteilijan pitää mahtua hääräämään maalauksen ympärillä.

Google Earth VR:ssä maisemat ympärillä ovat komeita, ja tosiaan tuntuu siltä, että liidän virtuaalimaailmaan kattojen yllä. Näkymän resoluutio jättää kuitenkin toivomisen varaa. Maan pinnalle laskeuduttuaan huomaa, kuinka viitteellisesti objektit on sculptattu.

Mitä korkeammalta katsellaan, sitä autenttisemmat näkymät.

Bussit ja tavallisten talojen fasadit muistuttavat katutasolla katsellen Aleppoa. Erityiset rakennukset on renderöity erikseen.

Google Earth VR on hyvä alusta ja lähtökohta, jonka päälle voisi kehitellä toiminnallista tai sosiaalista sisältöä. Se viihdyttäisi pidempään, jos voisi osallistua ryhmämatkoille, joissa voitaisiin jakaa kokemuksia vierailukohteista. Samaten pelilliset tehtävät olisivat omiaan, esimerkiksi kilpailulliset seikkailut maapallon ympäri.

Vaellus jatkuu

Seuraaviakin leiripaikkoja on jo tullut kartoitettua.

Keep Talking and Nobody Explodes on Aliaksen ja Escape Roomin yhdistävä seurapeli, jossa yhden tehtävänä on purkaa pommi, ja toiset yrittävät antaa siihen ohjeet. Gamereactorin arvio antaa pelistä hyvän kokonaiskuvan.

Portal 2:een on tehty kiinnostavia modeja: Portal Stories: Mel ja Portal Stories: VR. Varsinkin jälkimmäisen ympäristöjä ja pulmatehtäviä on kehuttu. Nämä kuitenkin vaativat Portal2:n, enkä tiedä haluanko siitä maksaa nyt, kun olen ostanut Portalin ykkösversion ja ostoslistalla on paljon muutakin.

Tätä tekstiä kirjoitellessani latasin myös AltspaceVR:n. Laiteriippumattomana se lienee Secondlifen manttelinperijä, 2010-luvun loppupuoliskon hitti sosiaalisten virtuaalimaailmojen saralla. Vähän kyllä huimaa ajatella menevänsä ympäristöön, jossa pelataa pelejä yhdessä tai... no, lue vaikka Redditistä.

Tämä on iso harppaus! Siltä tuntui heti, kun syksyllä pääsin kokeilemaan HTC Viveä ensi kertaa. Järisyttävä kokemus – kuin graafinen käyttöliittymä 80-luvulla, kuin kiinteän ADSL-yhteyden tulo 90-luvulla tai kuin SecondLifen virtuaalimaailma 2000-luvulla.

Tervetuloa VR eli virtuaalitodellisuus! Sinua on protoiltu jo vuosikymmenet, mutta kuluttajien tietoisuutta et ole ennen kolkutellut. Nyt sitten – sittenkin – olet täällä.

VR tarjoaa rannattomat mahdollisuudet myös opetukseen ja oppimiseen. Ammatillisessa koulutuksessa kehollisuus, tekeminen ja lihasmuisti ovat tärkeitä. Erilaiset simulaattori- ja virtuaalimaailmatoteutukset ovat koittaneet vapauttaa kuvaruudun kurkistusreikään pakotettuja oppimisympäristöjä jo pitkään. VR (ja seuraavaksi AR) voi vihdoinkin vapauttaa digioppijan liikkumaan ja toimimaan myös digiympäristöissä.

*   *   *

Tori.fi:ssä oli viikonloppuna myynnissä kaksi vähän käytettyä HTC Viveä. Niinpä löysin itselleni setin 650 eurolla.

Syksyllä ensimmäistä kertaa HTC Viveä kokeillessa kuulin, että setin virittely ei välttämättä ole kovin helppoa ja yksinkertaista. Näinköhän Macci-humanisti onnistuisi tehtävässä?

Eipä sitten olisi voinut juuri helpompaa olla. Lyhyt ja ytimekäs ohjelappunen, jota selkeä nettiohjeistus tuki. Vähän kuin Ikean huonekaluja kokoaisi. Rohkaisevaa – innostuksen liekki sen kuin kasvoi!

Kun sitten pääsin leikkimään visiiri päässä ja ohjaimet käsissä, myös itse VR-tutoriaali eli setin toimintaan tutustuminen oli tehty oivallisesti. Loppuun asti mietitty tuote siis. Suosittelen!

HTC Vivelle on kaksi asetusta: paikallaan pysyvä pelaaja tai tilassa liikkuva. Kun valitset jälkimmäisen, vähimmäisvaatimus tilalle on 2 x 1,5 metrin suorakulmainen alue. Itse taisin saada raivattua 2,2 x 1,8 metriä. Se on turhan vähän simulaatioihin ja peleihin, joissa toimitaan ympäristössä.

Esimerkiksi Stanford Universityn simulaatiossa pääset tutkijana merenpohjaan seuraamaan miten hiilipäästöt vaikuttavat meren happamoitumiseen. Seurauksia voi tutkia itse.

Happamoitumissimulaatio kysyy aluksi onko käytettävissä oleva tila iso vai pieni. Vastasin, että pieni. Siltikin jouduin haromaan määritellyn VR-pelitilan ulkopuolelle. Lohikäärmepuumme lehdet kahisivat ja heiluivat, kun kurottelin ohjaimilla virtuaalimerenpohjan merkkilippuja.

Syksyllä Reaktorissa kokeillessani Tilt Brush tuntui todella koukuttavalta virtuaali-kuvanveistolta. Myös sen osalta huomasin nyt kotona, ettei tila riitä. Veistoksista tulee helposti sen verran massiivisia, että pienessä tilassa on vaikea katsella niitä eri puolilta.

Ensikokemukseni VR:stä lyhyesti:

• Tila-antureihin ja käsiohjaimiin perustuva HTC Vive on ihan eri luokan kokemus kuin esimerkiksi Samsung Gear VR
• Kannattaa ehdottomasti hankkia HTC Vive (tai mahdollisesti Oculus Rift), jos on tilaa missä liikkua
• Kun hankit HTC Viven, raivaa vähintään 5 m2 touhutilaa

Yllättävät muistikuvat ja oudot flashbackit ovat kiinnostavia siltoja ajassa. Eilen illalla mieleeni nousi muistikuva opiskeluajalta.

Vuonna 1990 opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa. Proseminaariesitelmää varten kirjoitin Hypercardilla monihaaraisen dekkarinovellin. Lukija lukee kottaraispönttö-Macin ruudun kokoisia katkelmia ja saa aika ajoin valittavaksi erilaisia jatkoja. Esimerkiksi päähenkilön pelatessa ristinollaa itsensä kanssa jonottaessaan puhelimessa, lukija klikkaa itsensä ristinollasovellukseen. Tappio ja voitto kuljettavat tarinaa eri suuntaan.

Esitelmässä pohdin teeman rakentamisen mahdollisuuksia haarautuvien polkujen tekstissä, jossa jokainen lukukerta tarjoaa erilaisen pohjatekstin. En saanut seminaarissa juurikaan ymmärtämystä, mutta toisaalta maine kantautui ja estetiikan professori Yrjö Sepänmaa kävi erikseen pyytämässä, että hänkin saisi tekstiin tutustua.

Eilen Steamin Black Friday -tarjouksista tarttui haaviin mm. Life Is Strange.

18-vuotias Max Caulfield aloittaa valokuvausopinnot oregonilaisessa koulussa. Oudot sisäiset kokemukset saavat hänet huomaamaan, että hänellä on mahdollisuus hallita aikaa ja muuttaa tapahtumien kulkua.

Pelin juoni ja sen hahmot sekä nuorten elämän kipupisteet on kirjoitettu uskottavasti, ikään kuin elokuvaksi. Maxiin samastuu ja tilanteissa eteen tulevilla valinnoilla on merkitystä monella tasolla. Jos olet vähäpätöinen ja tuntematon opiskelija, kertoisitko yksityiskoulun rehtorille, että koulun suosikki ja omistajaperheen poika on tuonut aseen kouluun?

Life Is Strange sopii hyvin tällaiselle aikuiselle myöhäisheränneelle. Interaktiivinen kertomus sijoittuu kiinnostavasti pelien, kertomakirjallisuuden ja elokuvien välimaastoon. Mahtava löytö, jota oli kiva pelata puolison kanssa jutellen. Jotain tällaista huomaan minulla olleen mielessä silloin vuonna 1990.

Eilen kokosimme töissä sinne tulevan VR-tietokoneen, miltei oman koneeni kaksoisveljen. Editoin kasaamisesta kuvaamani timelapsen tribuutiksi Life Is Strange -pelille.

Ori on pieni valkoinen taikametsän olento, joka joutui suuressa myrskyssä eroon suuresta alkupuusta. Orin pelastaa hyväntahtoinen mielikuvitusolento Naru. Siitä alkaa Orin seikkailu takaisin kotiin.

Kun Ori eksyi, hänet löysi Narun lisäksi myös kaksi pc-pelaamista aloittelevaa aikuista.

Me olemme vähän kuin Ori: ei käsitystä minne kurkistaa ja mitä kokeilla. Jonnekin pitäisi päästä. Ihmeen vähän olemme löytäneet netistä vinkkejä aikuisille, jotka haluavat aloittaa pelaamisen. Ainakin pitäisi tietää lajityyppi, joka kiinnostaa.

Meidän listauksemme on enemmänkin poissulkevaa: ei räiskintää, ei korkeaa oppimiskynnystä, ei mitään mikä vaatisi omistautumista ja velvollisuuksia, eikä mitään missä on pakko olla nopea.

Ori ohdakkeen ja keinun välissä.

Ori and the Blind Forest on tarinallinen seikkailu kauniisti maalatussa ympäristössä. Myös äänimaisema ja taustamusiikit ovat onnistuneita.

Pohjimmiltaan kyseessä on tasohyppely, mutta kyllä se on pitänyt meitä otteessaan jo pari iltaa. Olemme pelanneet 3-4 tuntia emmekä ole edenneet ensimmäisen tason puoliväliä pidemmälle. Paljon on opittu ongelmanratkaisua ja sorminäppäryyttä, mutta on tässä urakkaa aloittelijoille, ihan kuin pikku Orillakin on.

Kun hankkii pelin kakkosversion, saa tämän ykkösen kaupan päälle. Olemme siis edenneet vasta ensimmäisen osan puoliväliin.

*   *   *

Naapurissa haisee, olisiko joku siellä kuollut?

Cities: Skylines on toinen peli, joka on pitänyt minua otteessaan. Se on tuttu jo muutaman vuoden takaa, jolloin pelasin sitä Macillä. 1990-luvun lopulla innostuin SimCity 2000:sta. C:S on varsin suoraviivaisesti sen perillinen.

Minun "Vantaani" rakentuu: pieni joki, moottoriteitä ja lähiöitä.

Kyseessä on siis kaupungin rakentamisen ja hallinnoinnin simulaatio. Kun siihen sitten tuodaan konkreettisia huolenaiheita kuten naapurista nouseva lemu huonosti järjestetyn terveydenhoidon vuoksi, alkaa kummasti tuntua, ettei pyöritellä vain numeroita tai rakennuksia, vaan ollaan mukana ihmisten elämässä.

Kuten Osmo Soininvaara & kumppanit sanovat, SimCity-kaupungin hallinta on hyvä peruskurssi myös poliitikoksi aikoville.

Cities: Skylinesin erityisvahvuus on pelaajakunnan tekemät lisäkartat ja modit. Steamistä on ladattavissa pelimaastoksi esimerkiksi Helsinki, ja suomalaisia rakennuksia löytyy Eduskunnasta K-markettiin. Esimerkiksi vanhin lapsemme rakentaa stadia oikea kartta ja omat kokemukset ohjenuorana. Eilen tavatessamme Annankadulla hän naurahti, että tuntuu erikoiselta kulkea keskustassa, ihan kuin omassa pelimaailmassa kävelisi.

Ensimmäiset pelit on siis korkattu ja koukkuunkin jo jääty. Piti ihan pakottautua lopettamaan aamulla kello neljä, kun töihinlähtöä varten kello oli soimassa puoli seitsemän.

Kuinkas tässä näin kävi.

Ajattelin kirjoittavani tasaiseen tahtiin pieniä huomioita, jotka kattaisivat vähitellen eri puolia pc-kokemuksistani. Pitkän eeppisen kasvutarinan sijaan kaikki vaiheet syntymästä kuolemaan rysähtivät syliin päivässä.

*   *   *

Kotelotuulettimien piuhat olivat irti kuten eilen epäilin. Kun ne istutti kiinni emolevyyn, ilma liikkui kuten pitääkin – vieläpä oikeaan suuntaan kaikissa tuulettimissa. Tästä se lähtee muotoutumaan, oma pc-avaruuteni!

Steamin kautta tuli selailtua pelejä, mutta ne muutamat, joita pelaavat aikuiset lapset suosittelivat, ovat aika lailla kalliita. Civilization VI kuusi kymppiä, The Witness neljä kymppiä, Assetto Corsa kolmenkympin verran. Kolme peliä, ja jo siinä olisi kukkaro keventynyt 130 €. Thanks but no thanks. Odotan Steamin joulualea, joka huhujen mukaan alkaa kymmenen päivän kuluttua.

Muutamaa tuli pelailtua: Portal on oivalluttava päättelypeli. Myös Let the Cat in vaatii päättelyä, mutta perinteisemmän mekaniikan osalta. Cities: Skylines'in Helsinki-karttaa oli hauska asuttaa. Porukkaa kyllä tulee stadiin, mutta ongelmana on pitää budjetti tasapainossa.

Levylle kirjoittuivat myös Office 365 ja Adobe Photoshop. Kun odoteltiin Battlefieldiä latautuvaksi EA:n Origin-kaupasta, treenasimme Photoshopin käyttöä. Samalla Niikka piirteli meille kuva-arvoituksia. Harmi kun en tajunnut tallentaa niitä.

Battlefieldin latauksessa se sitten tapahtui. Ainakin tunti oli heruteltu dataa kaupasta koneelle, kun kone pamautti ruudulle blue screen of deathin. 

DPC Watchdog Violation - vahtikoiraa on loukattu!

Kun kone uudelleenkäynnistyksen jälkeen herjasi yhden tiedoston puuttuvan, pääsin opintielläni jo käsiksi konsoliinkin. Aitoa pc-vihkiytymistä. Tarkastimme tilanteen komennolla sfc /scannow mutta kaikki vaikutti olevan ok. Siispä un-installoimaan Origin, ja asentamaan se uudestaan. Ei kyllä EA:n kauppa vakuuttanut ja Battlefield jäi hakematta. No, onpa kone ainakin nyt toiminut ongelmitta useamman tunnin.

Pikku joulu. Herään aamun sarastukseen. Talo on hiljainen, muut nukkuvat. Ulkona on valoisaa, vaikka aurinko ei ole vielä noussut. Maassa on hanki kuin joulukuussa.

Eilen illalla avattiin paketteja, jotka lojuvat nyt olohuoneen pöydällä. Paketeissa olleet komponentit päätyivät pc-kotelon sisälle. Nyt uudella koneella voi jo vaikka kirjoittaa tämän blogitekstin.

Kuva: Annu Lius

Loppujen lopuksi koneen kasaaminen ei ollut vaikeaa, hiukan työlästä vain. Viisi tuntia meni kahden hengen asennusporukalta plus yksi siihen, että piti käydä kaupassa.

Monitorin mukana tuli nimittäin vain VGA-johto, ja näytönohjain halusi DVI:n. Onneksi lähimarket oli auki vielä kymmeneltä lauantai-iltana ja onneksi sieltä löytyi tämä DVI-HDMI, jolla päästiin jatkamaan.

Käyttöjärjestelmän asennus-USBin teko onnistui näppärästi, kun oli sellainen pc, johon sai asentaa tarvittavan ohjelman. Valmis tikku pöytäkoneeseen kiinni ja käynnistys... enpä ole koskaan ennen riehaantunut samalla tavalla Windows-logon näkemisestä! Tunnelma oli katossa kuin avaruusraketin laukaisun onnistuttua.

Jos sinulla on Windows 10:n asennus edessä, älä tee helppoa asennusta, vaan valitse aina kun mahdollista vaihtoehto "Mukauta". Asennuksessa on monia kohtia, joissa Microsoft haluaa itselleen luvan nähdä mm. käyttäjätiedot ja selailuhistoriat. Ne pystyy klikkaamaan pois mukautetussa asennuksessa.

Vaan miten saada nettiyhteys toimimaan? Tässä vaiheessa aivo löi tyhjää, kunnes minua valistettiin laiteajureista. Rauta ja käyttis eivät tiedä eivätkä osaa kysellä komponenttien erityispiirteitä, vaan käyttäjän tulee löytää tarpeelliset ajurit.

Olin kuvitellut, että käyttiksen asennuksen jälkeen päästään lataamaan käyttösoftaa. Ensin siis vielä yksi samba asennusta. Kun uudessa koneessa ei ole dvd-asemaa, hetki piti ihmetellä miten emolevyn mukana tullutta päivityslevyä pyörittäisi. Onneksi sattui olemaan Macbook Prosta yli jäänyt, ulkoiseen koteloon siirtämäni dvd-asema. Seuraavaksi sambattiin emolevyn ajurien päivitysohjelman tahtiin. Ynnä muuta. Sen jälkeen kertosäkeenä lisää ajuripäivityksiä. Ja lisää tarjouksia tyyliin "asenna Norton samalla."

Kun pääsimme nettiin saakka, lisää päivityksiä. Miksi ihmeessä netistä päivitystä hakiessa ei automaattisesti saa uusinta, vaan täytyy hakea jokin päivitysohjelma tai peruspäivitysversio, joka sitten hakee verkosta sitä bränikkää tavaraa? Tai ohjelmaa ladatessa saa automaattisesti uusinta versiota? Kummallista.

Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyky-pc:n sisukset ovat paljon selkeämmät kuin joskus lapsille vuosituhannen alussa asennetussa. Siltä ajalta on kyllä tuttuja muutamat älyttömät liitintyypit, joiden kanssa nakkisormet joutuivat balettitunnille.

Avast, Adblocker, Chrome ynnä muut kilkkeet levylle, ja lopuksi myös Steam, ja jo Macille hankkimani Cities: Skylines. Ilta siihen meni, mutta kone pyörii hyvin ensi yrittämällä. Paitsi takatuuletin, joka ei tee mitään. Pitää vielä avata ja katsoa onko jokin piuha kytkemättä.

Yhden asian tekisin toisin. Verkkokaupan LVLup näppis-hiiri-headset-paketti on ei vaikuta olevan mistään kotoisin, enkä suosittele laittamaan pennejä siihen, vaikka halpa onkin.

Pikku joulupäivä. Tänään tulevat kaikki lapset kotiin. Syömme englanninlakua ja pelailemme. Ainoa ero, että nyt se olen minä eikä lapset, jolla on pelikone.

Toivottavast tämä ja muutama muu komponentti löytävät paikkansa tänään. Onneksi on Youtube ja kavereita apuna.

Oh yeah! Ihan kohta saan ladattua uudenkarhean Windows 10 Education käyttöjärjestelmän.

Minusta tulee pian myös pc-friikki 🤓

Hankin jo tölkin kolajuomaa. Olen nähnyt pelaajien pöydillä jopa puolitoistalitraisia pulloja, mutta minun on ehkä paras totutella pikku hiljaa.

Muutama steppi on pitänyt ottaa, että pääsin tähän vaiheeseen, jossa olin jo kolme päivää sitten.

Hankin käyttiksen työnantajani kautta. Tai oikeastaan Microsoftin palvelimelta. No, itse asiassa myyjänä oli kanadalainen Kivuto Solutions. Kaikkien näiden kanssa on pitänyt asioida useampaankin kertaan, koska ihan aluksi minulle sattui Mäkki-kämmi.

Macille asennettaessa tuplaklikataan asennustiedosto tai asennustaltio auki. Ensimmäisellä kerralla tein asennusta oman Macbook Pron kautta. Kun tuplaklikkasin ISO-tiedostoa, se avautui kansioiksi ja tiedostoiksi. Yritin kopioida ne ulkoiselle levylle, mutta sepä ei onnistunutkaan.

Ei onnistunut myöskään uusi lataus verkosta. Microsoftin palvelin antoi virhekoodin, jota ei tuntenut virtuaaliapuri, jonka piti minua osata auttaa, eikä myöskään puhelintuki.

Lopulta tänään tavoitin Ottawasta Kivuto Solutionsin Yveksen, joka aloitteli aamuvuoroa kello kuusi paikallista aikaa. Good Remembrance Day to you there, Yves. Onneksi aspa oli auki holidaystä huolimatta. Sain tiedoston latauslinkin ja toisen linkin asentaakseni ohjelman, jolla tehdään asennus-USB.

Nyt sitten pääsin kotiin, jossa minulla on (onneksi!) kuvakaappauksena ohjelmistoavain-koodi. Sitä Kivuton Yves ei nimittäin enää antanut uudestaan.

Otin kotiin työpaikan pc-läppärin, ettei tulisi mitään Macci-ongelmia enää. Sain haettua ISO-tiedoston sille, samoin asennusohjelman. Nyt sitten tulikin stoppi siinä, ettei minun käyttäjätunnuksillani saa asentaa työläppärille mitään. Eli asennusohjelma jää asentamatta.

On tämä tosiaan vihkiytymistä ja salatiedettä. 🍿