Yllättävät muistikuvat ja oudot flashbackit ovat kiinnostavia siltoja ajassa. Eilen illalla mieleeni nousi muistikuva opiskeluajalta.
Vuonna 1990 opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa. Proseminaariesitelmää varten kirjoitin Hypercardilla monihaaraisen dekkarinovellin. Lukija lukee kottaraispönttö-Macin ruudun kokoisia katkelmia ja saa aika ajoin valittavaksi erilaisia jatkoja. Esimerkiksi päähenkilön pelatessa ristinollaa itsensä kanssa jonottaessaan puhelimessa, lukija klikkaa itsensä ristinollasovellukseen. Tappio ja voitto kuljettavat tarinaa eri suuntaan.
Esitelmässä pohdin teeman rakentamisen mahdollisuuksia haarautuvien polkujen tekstissä, jossa jokainen lukukerta tarjoaa erilaisen pohjatekstin. En saanut seminaarissa juurikaan ymmärtämystä, mutta toisaalta maine kantautui ja estetiikan professori Yrjö Sepänmaa kävi erikseen pyytämässä, että hänkin saisi tekstiin tutustua.
Eilen Steamin Black Friday -tarjouksista tarttui haaviin mm. Life Is Strange.18-vuotias Max Caulfield aloittaa valokuvausopinnot oregonilaisessa koulussa. Oudot sisäiset kokemukset saavat hänet huomaamaan, että hänellä on mahdollisuus hallita aikaa ja muuttaa tapahtumien kulkua.
Pelin juoni ja sen hahmot sekä nuorten elämän kipupisteet on kirjoitettu uskottavasti, ikään kuin elokuvaksi. Maxiin samastuu ja tilanteissa eteen tulevilla valinnoilla on merkitystä monella tasolla. Jos olet vähäpätöinen ja tuntematon opiskelija, kertoisitko yksityiskoulun rehtorille, että koulun suosikki ja omistajaperheen poika on tuonut aseen kouluun?
Life Is Strange sopii hyvin tällaiselle aikuiselle myöhäisheränneelle. Interaktiivinen kertomus sijoittuu kiinnostavasti pelien, kertomakirjallisuuden ja elokuvien välimaastoon. Mahtava löytö, jota oli kiva pelata puolison kanssa jutellen. Jotain tällaista huomaan minulla olleen mielessä silloin vuonna 1990.
Eilen kokosimme töissä sinne tulevan VR-tietokoneen, miltei oman koneeni kaksoisveljen. Editoin kasaamisesta kuvaamani timelapsen tribuutiksi Life Is Strange -pelille.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti